Sinun on rekisteröidyttävä ja kirjauduttava sisään tehdäksesi tehtävän, suorittaaksesi kurssin ja saadaksesi todistuksen.
3.3. Kannattavampaa maataloutta
Satovarmuus on laadukkaan ruuantuotannon jatkuvuuden ja viljelyn kannattavuuden näkökulmasta merkittävin ja kiistattomin taloudellinen houkute siirtyä uudistavaan viljelyyn. Pidemmällä tähtäimellä uudistavaan viljelyyn siirtyminen voi näkyä tuottajan kukkarossa muillakin tavoilla. Tutkimuksissa ja tulevaisuuden visioissa uudistavaan viljelyyn liitetään esimerkiksi seuraavia taloudellisia mahdollisuuksia.
Paremmat sadot
Vaikka tutkimustulokset uudistavan viljelyn vaikutuksista satojen runsauteen eivät ole kiistattomia, osa tutkijoista lupaa satovarmuuden lisäksi myös suurempia satoja. Optimistisimpien tutkimusten mukaan uudistavaan viljelyyn siirtyminen voi nostaa tilojen tuottoja merkittävästi, jopa kolmanneksella. Tämä ei kuitenkaan tapahdu hetkessä, vaan voi vaatia useampia vuosia.
Alla on kiinnostava esimerkki yhden tilan polusta siirryttäessä uudistavaan viljelyyn. Tämä esimerkki kuvastaa miltä siirtymä kohti uudistavaa viljelyä voi näyttää satojen määrän kannalta, ja kuinka tuki viljelijälle on erityisen tärkeää alkuvaiheessa. Graafi ei kuitenkaan kerro jokaisen uudistavaan viljelyyn siirtyvän tilan tilannetta, ja vaikutukset satotasoihin voivat myös vaihdella.
Ostopanokset minimiin
Toinen uudistavan viljelyn pitkäntähtäimen taloudellinen hyöty voi liittyä ostopanoksiin. Hyvinvoiva maaperä vaatii vähemmän lannoitteita ja kasvinsuojeluaineita. Myös polttoaine ja työn määrää säästyy, kun maata muokataan koneellisesti mahdollisimman vähän. Nämäkin säästöt voivat yleensä toteutua vasta, kun uudistavan viljelyn toimia on harjoitettu jonkin aikaa.
Hyvitystä hiilensidonnasta
Viljelijä voi tulevaisuudessa saada taloudellista hyötyä hiilensitomista edistävistä toimistaan myös koko ajan kehittyvän vapaaehtoisen hiilimarkkinan avulla. Yhtenevät mekanismit toimivan markkinan rakentamiseksi ovat käynnissä ja vaativat vielä esimerkiksi hiilensitomista mittaavien menetelmien kehittämistä.
Katsotaan, mitä Ilmatieteenlaitoksen tieteellinen johtaja Jari Liski kertoo hiilensidonnan mittaamisen ja todentamisen eteen tehtävän työn edistymisestä.
Luotettavan mittausjärjestelmän kehittäminen on tärkeää viljelijän taloudelle, sillä se voi auttaa määrittelemään esimerkiksi vuokrapeltojen kuntoa. Viljelijät voivat mahdollisesti saada tulevaisuudessa hiilensidonnan lisäksi muitakin tulonlähteitä erilaisista uudistavan viljelyn vaikutuksista, kuten biodiversiteetin kasvattamisesta.
Kuinka välttää viherpesu ja luoda toimiva hiilimarkkina?
Vapaaehtoisen hiilimarkkinan periaatteena on, että yritykset ja muut toimijat voivat hyvittää päästöjään ostamalla ilmastoyksiköitä. Ilmastoyksikkö tarkoittaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia vastaavaa kasvihuonekaasujen vähennystä tai hiilenpoistojen lisäystä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että viljelijälle maksetaan hyvitystä esimerkiksi tietyistä uudistavan viljelyn toimista, kuten maan muokkauksen minimoinnista tai kerääjäkasvien käytöstä. Korvaus voi olla tulosperustainen tai hehtaariperustainen.
Kuten hiilimarkkinan muissakin muodoissa myös viljelyn kohdalla siihen liittyy edelleen kysymyksiä, jotka täytyy ratkaista. Viljelyn kohdalla täytyy olla tarkkana erityisesti seuraavien kolmen kriteerin osalta:
Lisäisyys
Jotta hyvitetty hillintätoimi on aidosti lisäinen, tulee varmistaa, ettei sitä tehtäisi joka tapauksessa. Hillintätoimen tulee siis toteutua hiilimarkkinalta saatavan hyvityksen takia. Lisäisenä ei voida esimerkiksi pitää toimea, joka on kansallisen tai EU:n lainsäädännön vaatima. Hillintätoimi ei myöskään ole lisäinen, jos siihen saa muuta tukea tai hyötyä, jonka vuoksi se olisi taloudellisesti kannattavin vaihtoehto ilman hyvitystäkin.
Pysyvyys
Hiilimarkkinalla pyritään varmistamaan, että kyse on pitkäaikaisista toimista ja pysyvyydellä viitataan yleensä hiilen sitomiseen yli sadan vuoden ajaksi. Tämä on hankalaa maataloudessa, sillä viljelijää on vaikeaa sitoa tiettyihin menetelmiin tietyllä alueella edes vuosikymmeniksi. Pysyvyysriskin hallintaan maankäyttösektorilla onkin kehitetty erilaisia keinoja, kuten puskureita ja osittaista hyvittämistä sekä väliaikaisia yksiköitä.
Kaksoislaskennan välttäminen
Jotta hiilimarkkina voi olla uskottava, täytyy pystyä takaamaan, ettei samaa nielua sisällytetä useampien tahojen laskelmiin. Suomessa suuri osa esimerkiksi metsittämisestä syntyneistä hiilinieluista lasketaan osaksi valtion tavoitteita. Kaksoislaskennan ongelmaa on metsittämisen osalta ratkaistu siten, että vaikkapa yksittäinen yritys voi tehdä ilmastotukiväittämän. Tällöin se rahoittaa hiilinieluja ja voi ilmoittaa, että on osallistunut Suomen ilmastotalkoisiin.
Maataloudessa kaksoislaskentaa voisi tapahtua esimerkiksi, jos ruokaketjun yritys laskisi omien raaka-aineidensa viljelyssä maaperään sitoutuneet hiiliyksiköt osaksi tuotteensa hiilijalanjälkeä ja viljelijä myisi samaan aikaan samojen peltolohkojen viljelyssä syntyneitä ilmastoyksiköitä vapaaehtoisilla hiilimarkkinoilla.
Merkittävä kysymys hiilimarkkinassa ovat myös mittaamisen ongelmat. Hiilensidonnan mittaaminen on vaikeaa ja kallista ja jo yhdellä peltolohkolla vaihtelu voi olla merkittävää. Vaikka tekniikkoja maatalouden hiilen sitomisen laskentaan on olemassa ja niitä kehitetään jatkuvasti, vielä ei ole olemassa kaikille tarjolla olevaa keinoa mitata maahan sidotun hiilen määrää luotettavasti.
Myös viljelijän näkökulmasta vapaaehtoisessa hiilimarkkinassa on kehitettävää. Kustannukset vaadittavista sertifikaateista sekä käytössä olevista alustoista jäävät viljelijän maksettaviksi. Sertifiointijärjestelmät ovat vasta kehitteillä, joten niissä tapahtuvat muutokset ja epävarmuus vaikeuttavat niin viljelijän kuin ilmastoyksikköjä ostavan yrityksenkin asemaa. Tiettyyn kriteeristöön sitoutuvan pitäisi pystyä luottamaan siihen, että ne säilyisivät kohtuullisen ajan samoina.