Sinun on rekisteröidyttävä ja kirjauduttava sisään tehdäksesi tehtävän, suorittaaksesi kurssin ja saadaksesi todistuksen.
3.1. Uudistavan viljelyn ympäristöhyödyt
Mihin ilmiöihin kuvat liittyvät?
Ensimmäisen kuvan ilmiö on seurausta ilmastonmuutoksesta. Toinen kuva liittyy luontokatoon. Kolmannessa kuvassa näemme rehevöityneen vesistön. Jokainen, joka tietää, minkälaisia seurauksia näillä ilmiöillä on, on huolissaan siitä, jätämmekö jälkipolvillemme elinkelpoisen planeetan. Hyvä uutinen on se, että ruuantuotannolla voi vaikuttaa kaikkiin näihin ilmiöihin.
Tuskin on ketään, joka ei olisi kuullut lainkaan ilmastonmuutoksesta, luontokadosta ja vesistöjen rehevöitymisestä. Käydään kuitenkin läpi, mistä näissä ilmiöissä on kyse, mitä haittaa niistä on ja miten ne liittyvät maanviljelyyn.
Ilmastonmuutos
Mitä on ilmastonmuutos?
Ilmakehä toimii kuin kasvihuoneen katto. Se päästää osan auringon säteilystä lävitseen ja estää osan maapallon pinnalta takaisin säteilemästä lämmöstä palaamasta avaruuteen. Näin syntyvä kasvihuoneilmiö lämmittää maankuorta ja ilmastoa. Luonnollinen kasvihuoneilmiö pitää maapallon lämpötilan suotuisana ja on siten välttämätöntä elämälle. Ihmisen toiminnan myötä kasvihuoneilmiö on kuitenkin kiihtynyt ja ilmakehään jää enemmän kasvihuonekaasuja. Tämä nostaa lämpötilaa ja muuttaa maapallon luonnollisia prosesseja.
Jos kehitys jatkuu nykyisellään, maapallon ilmaston lämpeneminen todennäköisesti ylittää kriittisenä pidetyn 1,5 astetta jo vuosien 2030–2052 välillä. Ilmastonmuutoksen suoria vaikutuksia ovat lisääntyvät sään ääri-ilmiöt, kuten kuumuus, kuivuus ja rankkasateet. Nämä johtavat esimerkiksi juomaveden ja ruuantuotannon vaarantumiseen sekä tartuntatautien lisääntymiseen.
Kuinka uudistava viljely voi auttaa?
Nykytilanteessa peltomaat ovat hiilidioksidipäästöjen aiheuttajia, ja hiiltä karkaa viljelykäytössä olevilta kivennäismailta ilmakehään enemmän kuin siitä sitoutuu. Uudistavan viljelyn toimilla lisätään yhteyttämistä ja parannetaan maaperän mikrobistoa. Kasvit sitovat hiiltä maaperään yhteyttämällä. Maaperän monipuolinen ja aktiivinen mikrobisto taas sitoo hiiltä tehokkaammin. Uudistava viljely voikin kääntää hiilen suuntaa pelloilla ja muuttaa maaperän päästöjen aiheuttajasta hiilinieluksi.
Tutkimuksen mukaan monilla pelloilla hiiltä karkaa maaperästä ilmakehään enemmän kuin sitä sitoutuu.
Katso videoilta, miten tutkijan näkökulmasta uudistava viljely auttaa torjumaan ilmastonmuutosta.
Luontokato
Mitä luontokato tarkoittaa?
Luontokadolla tarkoitetaan sekä populaatioiden heikentymistä, eli eliölajin yksilöiden määrän vähenemistä, että kokonaisten lajien katoamista eli sukupuuttoa. Luontokatoa aiheuttaa kasvien, eläinten ja muiden eliöiden elinympäristöjen heikentyminen tai häviäminen. Ihmisen aiheuttama luontokato on lisääntynyt huomattavasti viime vuosina ja puhutaankin kuudennesta sukupuuttoaallosta. Sen taustalla on esimerkiksi luonnonvarojen ylikulutusta ja saasteita, ylimetsästystä ja -kalastusta sekä ilmastonmuutoksen vaikutuksia.
Luonto on kokonaisuus, jossa kaikilla eliöillä on roolinsa. Nämä eliökokonaisuudet muodostavat ekosysteemejä. Ihminen – ja elämä maapallolla ylipäätään – on riippuvaista näiden tarjoamista ekosysteemipalveluista, joiden avulla saamme esimerkiksi juomavettä, hengitysilmaa ja ravintoa. Jos lajeja katoaa, emme voi tietää, kuinka kokonaisuus toimii. Yhdenkin mitättömältä tuntuvan lajin puuttumisella voi olla vaikeasti ennakoitavia vaikutuksia. Puhutaankin ravintoverkosta. Jos yhdenkin verkon eliön elinolot vaarantuvat, koko verkon toiminta voi kärsiä.
Kuinka uudistava viljely voi auttaa?
Maaperän ravintoverkkoon ja siten sen hyvinvointiin tarvitaan siis kaikki maanalaiset toimijat siiroista sukkulamatoihin, pienimpiäkään alkueliöitä unohtamatta. Hyvinvoiva maaperä onkin monimuotoinen, ja uudistavan viljelyn toimilla pidetään sitä yllä. Maaperän monimuotoisuus edistää koko ympäröivän luonnon monimuotoisuutta. Uudistavassa viljelyssä suositaan monimuotoisuutta myös peltojen ympäristöissä ja pyritään tarjoamaan monipuolisesti elinympäristöjä eri eliölajeille.
Yhtenä indikaattorina maatalousympäristön monimuotoisuudesta on pidetty peltopyytä. Peltopyy oli aiemmin runsaslukuinen lintu, mutta muun muassa peltomaiden muutokset ovat heikentäneet sen kantaa. Peltopyy kuuluu uhanalaisuusarvioinneissa silmälläpidettäviin. Uudistavan viljelyn toimet, kuten ympärivuotinen kasvipeitteisyys ja monipuolinen peltoviljely, ovat omiaan elvyttämään peltopyykantaa.
Miksi pölyttäjät ovat korvaamattomia?
Luonnon ilmaiseksi tarjoamien ekosysteemipalveluiden merkitystä on pyritty hahmottamaan laatimalla arvioita siitä, mikä niiden merkitys olisi rahassa. Esimerkkejä viljelyn mahdollistavista ekosysteemipalveluista ovat yhteyttäminen, maaperän muodostuminen ja pölytys. Esimerkiksi pölyttäjien työn hinnaksi on joidenkin laskelmien perusteella arvioitu 426 miljardia euroa vuodessa. Tällaiset arviot ovat kuitenkin vain teoreettisia. Suurinta osaa ekosysteemipalveluista – kuten pölyttäjien hoitamaa työtä – ei todellisuudessa voi ostaa rahalla.
Kolme neljäsosaa maailman viljelykasveista tarvitsee pölyttäjiä tai ainakin hyötyy niistä. Tarhamehiläinen hoitaa vain osan pölyttämistyöstä, ja villipölyttäjien työ on välttämätöntä. On arvioitu, että villipölyttäjistä tärkeimpien, mesipistiäisten työ on arvoltaan samaa luokkaa kuin tarhamehiläisten.
Pölyttäjien määrä on vähentynyt viime vuosina merkittävästi ainakin Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa. Albert Einsteinin väitetään todenneen, että ihmiskunnalla olisi neljä vuotta elinaikaa, jos pölyttäjät katoaisivat.
Tämänkaltaiset skenaariot ovat saaneet pohtimaan, pystyisimmekö korvaamaan pölyttäjien tekemän työn. Jos ihmiset tarttuisivat pensseliin ja ottaisivat hyönteisten homman hoitaakseen, saisi yksi ihmispölyttäjä päivän aikana pölytettyä noin 5–10 hedelmäpuun kukat. Jotkut ovat väläytelleet ratkaisuksi teknologiaa. Robottimehiläisten varaan emme kuitenkaan voi pölytystä laskea, voimmehan esimerkiksi vain arvailla minkälaiset olisivat pölyttäjärobottien ympäristövaikutukset. Vaikuttaa siis siltä, että edullisin, tai pikemminkin ainoa, vaihtoehto on huolehtia siitä, että luonto tarjoaa meille pölyttäjäpalveluitaan tulevaisuudessakin.
Vesistöjen rehevöityminen
Mitä vesistöjen rehevöityminen tarkoittaa?
Rehevöityminen tarkoittaa ravinnerikkaan eloperäisen aineksen määrän lisääntymistä vesistössä. Kun ravinteita, kuten typpeä ja fosforia, huuhtoutuu vesistöön, esimerkiksi levien määrä runsastuu. Rannat saattavat kasvaa umpeen ja kasviplanktonin määrä lisääntyä. Tämä aiheuttaa happikatoa ja heikentää vesistön ekosysteemin tasapainoa. Vesistö ei enää pysty tarjoamaan ravintoa ja elinympäristöä suurelle osalle eliöstöstään.
Vaikka muutamat lajit, kuten sinilevät ja särkikalat, menestyvät rehevöityneissä vesissä, suurelle osalle lajeista se merkitsee elinolosuhteiden tuhoutumista. Rehevöityminen onkin uhka vesistöjen monimuotoisuudelle. Toki se haittaa myös vesistöjen virkistyskäyttöä ja vesiliikennettä.
Kuinka uudistavan viljelyn toimet auttavat?
Maanviljely aiheuttaa vesistöjen rehevöitymistä. Monet uudistavan viljelyn toimet voivat pienentää riskejä rehevöitymiseen. Esimerkiksi peltojen runsas kasvipeitteisyys ja maaperän hyvä rakenne vähentävät eroosiota ja sitä kautta maaperän kiintoaineksen sekä ravinteiden valumista vesistöihin.
Hyvärakenteinen maa toimii kuin pesusieni. Sillä on hyvä vedenpidätyskyky, ja siten vesi ja sen kuljettamat ravinteet eivät pääse huuhtoutumaan vesistöihin. Uudistavan viljelyn toimilla pyritään parantamaan maaperän hyvinvointia, mikä vähentää ulkoisten lannoitteiden ja torjunta-aineiden tarvetta.
Vesitalouden tekijöitä peltomaalla: vasemmalla huonokuntoinen pelto, oikealla hyväkuntoinen. Hyväkuntoisessa maassa on suuri vedenpidätyskapasiteetti, kun taas huonokuntoisessa pellossa pintavalunta, fosforin (P) karkaaminen ja myös salaojavalunta ovat suuremmat.